Ihmisten keskuudessa

On ahneita ja anteliaita ihmisiä, ja yhtä paljon tuskaa ja murhetta aiheuttaa anteliaille heidän anteliaisuutensa kuin ahneille ahneutensa. Vaan kansojen taloudessa lasketaan kaikkien noiden ihmisten toimia kuten valtameren vesiä, niin itsekkäiden kuin uhrautuvien, ja silloin yksi kuva ei kelpaa kattamaan koko ihmisen kirjoa. Ihmisen mieltä altistaa pelko ja hullu optimismi, ja mitä useampi ihminen tunkeutuu joukkoon sen alttiimmaksi yksilön mieli käy. Puuttumatta tässä syvemmin vastustamaani euroopan vakausmekanismiin, PIIGS-maiden (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) talouskriiseihin ja valittuihin ratkaisuihin tilanteen tervehdyttämiseksi, on uskomatonta ja mautonta, miten ‘modernin ihmisen’ mieltä hallitaan pelolla yhtä onnistuneesti nyt kuin tuhat vuotta sitten. Se on eläin, joka pelkää!

Siksi uskon, että paitsi kaavoja ja yhtälöitä, hyvä talouden tutkija kaipaa hiukan mielikuvitusta. Hän tutkii alaa, jonka lainalaisuudet ihmisen myötä välttämättä muuttuvat.

Pieni Francisco Goyan piirros alleviivatakseni oikukasta ihmisluontoa:

El sueño de la razón produce monstruos.

Wikipedian kehittäjät olisivat ansainneet Nobelin, sillä useimpiin kysymyksiin on löydettävissä vähintään johdanto sen artikkeleista. Seuraava käsittelee ihmisen laumaeläinluonnetta ja sen edellyttämää tarvetta yhdenmukaisuuteen:

http://en.wikipedia.org/wiki/Asch_conformity_experiments

‘Variatioic paradigm tested how many confederates were necessary to induce conformity, examining the influence of just 1 confederate and as many as 15 confederates. Results indicate that 1 confederate has virtually no influence and 2 confederates have only a small influence. When 3 or more confederates are present, the tendency to conform is relatively stable.’

Viha tarkoittaa sitä, että ihmisyyden, tai se mitä tavallisesti ihmiseksi kutsutaan, ylenpalttisuus on loppunut. Niinpä vihaan syyllistyvät ihmisestä osattomat. Ymmärrys vihaa kohtaan on yhtä hyvä kuin viha itse, eikä sitä pidetä hyväksyttävänä paremmissa enemmistöpiireissä. Kun varsinaisesti ymmärrystä ei sovi kritisoida, pidetään tätä erityistä ymmärryksen lajia jossain määrin säädyttömänä. Vihaisten kohtaloksi jää vähemmistö, vaikka he sitten löytäisivät toisensa poikkeuksellisesti ihmiskunnan hetkittäisten mielennyrjäytysten parista. Mutta jos hetkeksi ihmiskunta kykenee, kuten kykenee, sumentamaan järkensä, se palautetaan mahdollisimman pian ja mieluiten kielletään vihan sisäinen logiikka kokonaan. Se ei poistu kielloilla, sitä enemmistöihminen muunmuassa ei ymmärrä, ja käsittämättömyys on heille ylellisyyttä, ylenpalttisuutta. Enemmistön huvitusta vakavampi käsityskyky onkin tatuoitu lihaan ja asennettu syvälle elimistöön. Kielto ei tietenkään poista hyväksymättömiä, ylenpalttiselle enemmistölle mahdottomia tunteita ja sivuhuomioita, ne vain työnnetään syrjään ja toivotaan niiden katoavan itsestään. Jos mielikuvitus antaa myöten, ne ajatellaan syinä, vaikka ne kuvaavat enimmäkseen täyttämättömiä tarpeita, ovat siis tarpeille väistämättömiä.

Muokkaus: huomaan yhä enemmän käyttäväni ‘ihmistä’ substantiivin sijaan adjektiivina. Pidän tätä edistyksenä.

Palaan viimein aiheeseen, joka paitsi herättää intohimoja myös syntyy niistä. Kuten muut eläimet, myös ihmiset leikittelevät ravinnollaan, olkoon se hengen tai ruumiin. Kissaeläimiä pidetään petoina, sillä ne kohtelevat saalistaan kuin lelua, mutta ne tekevät sen terävöittääkseen jokaisen liikkeensä seuraavaa tilaisuuttaan varten. Se ei tarkoita peiteltyä inhoa lihaa kohtaan. Kenties siksi keskiajan kirkollisissa piireissä pidettiin kissaa niinkin jumalattomana olentona, että muodollisessa ilkeyden protokollassaankin ne tekivät palveluksia lihaa kohtaan ja siten pohjimmiltaan rakastivat sitä. Ihmiseläimet, kun eivät ole täysin petojakaan, leikittelevät saaliillaan huomattavasti ovelammin, he tekevät pilaa ruoastaan. Se ei liene yllättävää, jos ajatellaan länsimaista painoindeksiä, tapoja tuottaa ravintoa ja edelleen kytevää lihan häpeää, joka aiempina vuosisatoina kohdistui etupäässä seksuaalisuuteen - silloin kun seksuaalisuus saattoi koitua esimodernissa maailmassa kohtalokkaaksi kuten ylensyöminen jälkimoderneissa maissa (ja rehellisyyden nimissä molemmat maailmat elävät edelleen rinnakkain kykenemättöminä ymmärtämään toisiaan). Niin sama häpeä toistuu, mutta vaihtaa kohdettaan olosuhteiden vaihtuessa. Ihmisen paras vihaaja on ihminen itse. Missään tapauksessa en ajatellut sotkea vihan eri tyyppejä ja muotoja toisiinsa mielivaltaisesti. Ne poikkeavat toisistaan merkittävästi maultaan.

On tavallaan sääli, ettei ihminen ole oppinut rakastamaan itseään sen enempää. Hän vihaa kyllä himojaan, muttei tunnu suuntaavan vihaansa sen oikeaan kohteeseen. Henkilökohtaisesti odotan tarpeetonta elämää rajoittavien keinojen kehittymistä myös kondomin rinnalle, joka sekin sinänsä on mainio väline rakastaa elämää. Poliittiset vastustajat edellämainitulle tehtävälle nostavat päänsä suurperheistä, tarkemmin sanottuna lastenkodeista, sikafarmeilta, keskustapuolueesta, sieltä missä elämän määrä yleensäkin korvaa sen laadun.

Pyrin lähiaikoina päivittämään blogiani.

Sikäli kuin joku on toivonut muuta, voin ilokseni ilmoittaa eläväni ja kirjoittavani edelleen.

Jokin aika sitten Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus ihmispopulaatioiden älykkyyden ja yhteiskuntakehityksen välisestä suhteesta herätti julkisen älähdyksen. En aio käsitellä kaluttua luuta rasismin näkökulmasta huolimatta seuraavan olemukseltaan kalpeaa silmälasipäistä haukea muistuttavan helsinkiläisen kunnallisvaltuutettu Jussi Halla-ahon blogimerkinnän tuomisesta esille (keskustelu rasismista alkaa nimittäin olla aktiivisesti ajankohtaisuuksia seuraavalle kansalaiselle pahan kerran passé):

‘Egalitaristinen höpinä johtuu siitä, että meillä on liikaa ihmisiä, joilla on paljon energiaa mutta ei mitään järkevää tekemistä… Ei ole mitään syytä olla uskomatta, että “tasa-arvo”, “suvaitsevaisuus” ynnä muu meille juuri nyt tärkeä päätyy menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan maata kiertävän auringon, paavin erehtymättömyyden, naisen sieluttomuuden ja itsetyydytyksen aiheuttaman likinäköisyyden seuraksi.’

Vaikuttaa aavistuksen siltä, että älykkyyttä yritetään määritellä korkean elintason saavuttamisena. Se ei olisi sikäli uutta, että aiemmin samalla menetelmällä mitattiin kunnon luterilaisen moraalia. Jos tästä lähdetään määritelmällisesti, sovittakoon niin. Henkilökohtaisesti suhtaudun varauksella, sillä kunnianarvoisan ihmissuvun kastissa elää vaatimattomia ja poikkeuksellisen älykkäitä yksilöitä, itseasiassa ihmisiä, jotka kieltäytyisivät rahasta. Vaikka tämäntyyppiset yksilöt oletettaisiin poikkeuksiksi maanis-resursiivisen älykkyyden säännöstä, ei edes otettaisi huomioon kaaoksen osuutta yhteiskunnallisten olojen muodostumisessa. Luonnonvarojen muodostama vaihteleva poliittinen paine vaikuttaa yhteiskuntien kehitykseen paikallisten ihmiseläinten geneettisistä ominaisuuksista riippumatta ja riippuen. Moni yhteiskuntatieteilijä tekisikin palveluksen siirtymällä laatimaan sääennusteita.
Toisesta lähestymiskulmasta sanottaisiin, että vain mielikuvituksettomat ihmiset tarvitsevat tarpeidensa tyydyttämiseksi ylenpalttisesti materiaalista omaisuutta. Asian voi nähdä molemmin tavoin, mutta pitäisi ainakin tiedostaa mitä älykkyydellä pyritään indikoidaan, mikäli omaisuuden kartuttaminen otetaan keskusteluun. Omasta puolestani totean, ettei perustarpeidenjälkeinen omaisuuden kartuttaminen riitä motivoimaan minua. Olen toki havainnut aikani tarkkailtuani, että vaikutusvalta seuraa rahaa jopa siinä tapauksessa, ettei rahaa jaettaisi vaikutusvallan myötäilijöille. Kyse on aidosti motivaatiosta. Motivaatio on käyttökelpoinen sana.

Halla-ahon kirjoituksessa mainittu egalitarismi kulkee kiinteästi moraalifilosofian matkassa, mutta moraali ja älykkyys ovat kaksi eri käsitettä. Usein ihmisyksilöä ei siunata molemmilla. Vielä harvemmin ihmisyksilöä siunataan molemmilla edellämainituilla ominaisuuksilla ja vaikutusvallalla. Ei pidä ajatella, että pelkän luonteensa vuoksi ‘hyvyys voittaa pahuuden’. Tuskin löytyy mitään niin iänkaiken vanhanaikaista ja arkkityyppistä ajatusta kuin hyvä voittamassa pahan. Jotten esiintyisi moraalinvastaisena Vastustajana, tahdon varoittaa virheestä ylitulkita syy-seuraus -suhteita siellä, missä niitä ei esiinny. Tosin näen erään seurauksen Halla-ahon halveksiman egalitarismin tavoitteen hylkäämisessä, joka on hajaannukseen johtava yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen. Ihan kiusallani julistan meritokratiaa ja egalitarismia yhtaikaisesti, vaikka arvaan taatusti jonkun lahjattoman vielä nousevan yhteiskunnalliseen statukseen, josta käsin pilata molempien termien maine historiallisessa mittakaavassa. Ymmärryksen voi aina korvata ymmärtämällä väärin.

Japanilaiset todella työskentelevät hartiavoimin tieteen nimiin, kertoo Helsingin Sanomat.

‘Japani lahjoo pikkuvaltiota, jotta ne kannattaisivat valaanpyyntikiellon kumoamista, kertoo brittilehti Sunday Times. Lehden mukaan muun muassa Kiribatin, Granadan, Guinean ja Norsunluurannikon edustajat olivat valmiita myymään äänensä, jos ne saivat vastineeksi talousapua.’

Hyvinkin mahdollisesti totuus on kirjattu valaan lihaan. Niinpä sen selvittämiseksi japanilaiset sisäelimistäennustajat ovat tarvinneet roppakaupalla tieteellistä materiaalia paikallisilta toreilta. Väitän kuitenkin, että lääketieteellisiin tarkoituksiin ihmismateriaali sopisi huomattavasti paremmin. Esimerkiksi kasvubiologinen tutkimus hyötyisi suuresti pienten lasten selkärankojen avaamisesta, kun luuydin yhä kehittyy. Vivisektion avulla silmistä saataisiin paljon uutta tietoa muun muassa kaksoistutkimuksissa. Elimistön hylkimisreaktioita puolestaan voitaisiin selvittää asentamalla vierasesineitä eri ikäryhmille, ensikäden tieto lajistamme kun lukeutunee luotettavimpiin mahdollisiin lähteisiin kokeellisen tutkimuksen saralla. Mitä sanotte, avataan tutkimukselle uusia mahdollisuuksia hyödyntämällä runsainta ja tieteellisesti mielekkäintä havaintomateriaaliamme, ihmistä? Hankkeen toteuttamiseksi voitaneen kustantaa ilmainen ruumispano -Japanin edistämä prostituutio lienee nimittäin rikos- materiaaliksi hyödynnettävien lasten toimittajille. Meneehän ehdotukseni lakien puitteissa, sillä en tietenkään halua rikkoa mitään oikeusnormeja vilpittömissä pyrkimyksissäni edistää tiedettä? Pois tieltä. Edistys edistyy. Uskoakseni saamme nähdä tulevalla vuosisadalla mitä kiehtovimpia inhimillisen älyn hedelmiä ja aion elää tarpeeksi kauan päästäkseni aplodeeraamaan niille kaikille eturivistä.

Muuan tarkkaavainen nimimerkki huomautti kirjoitukseni johdosta, että japanilaiset tarkkailevat valaan käytöstä harppuunoidessaan sen, joten käyttäytymistieteellisessä mielessä kerätään edelleen paljon arvokasta tietämystä myös valtameristä.

Ihmisviha on jalo ja aina varma harrastus, joskin muotitietoisen tulee tiedostaa itselleen sopiva laji. Jonathan Swift on todennut omastaan: ‘Minä olen aina vihannut kaikkia kansakuntia, ammatteja ja yhteisöjä ja olen rakastanut ainoastaan yksilöitä; niinpä esimerkiksi vihaan lakimiesten laumaa, mutta pidän paljon neuvosmies Tästä ja tuomari Siitä. Samoin on lääkärien laita. Mutta ennen kaikkea minä vihaan ja inhoan sitä eläintä, jota mainitaan ihmisen nimellä, vaikka sydämestäni rakastan Juhanaa, Pietaria, Tuomasta ja muita. …’

Swift osoitti hyvää makua kommentillaan, ja todisti että muodin aallot tosiaan seuraavat toisiaan syklisesti. Erikseen substantiivinen kysymys on, mitä piirteitä ihmisensuvussa tulisi vihata ja miksi, tai miksei. Näitä piirteitä Swiftin tuntema merikapteeni Lemuel Gulliver havaitsi ihmisille yhteisiksi muunmuassa yahoo-kansassa merentakaisilla löytöretkillään, mutta jos ryhtyisin luettelemaan niitä loppuisi aika ja tila. Swiftin ajoista on kulunut jo useampi vuosisata. Siksi onkin harvinaisen sääli, että historia ei vieläkään ole loppunut historioitsija Fukuyaman ennustuksista huolimatta. Miten se voisi loppuakaan, kun ihmiset eivät lopu. Historiankirjoja tutkimalla puolestaan tarkentuu, miksi sen jatkuminen on sääli.

Toinen ihmisvihan laji lähtee siitä päinvastaisesta lähtökohdasta, ettei pitäisikään vihata massoja -niitä pitäisi rakastaa- vaan yksilöitä. Tällöin lähdetään teloksesta, oletetaan (ts. keksitään päästä) täydellistymisen prosessi, jota kohti ihmistä täytyy kiirehtiä. Munakokkeliahan ei voi tehdä rikkomatta munia. Lisätään hyppysellinen optimismia, kaiken hyvän ja arvokkaan nimissä, ja voi miten vihaan optimismia. Optimismi nousee ylittämättömänä vertauskuvallisen natsismin vuorena, jonka jättänen nyt elämässäni epäluuloiseksi ja tympääntyneeksi tultuani ylittämättä, sillä tuskinpa saan yllytettyä itseäni riemunkiljahduksin marssimaan kohti ihmisen Suurta Tulevaisuutta kertakäyttöinen polymeeriviiri hulmuten. Enkä avaa oveani vaelteleville optimistilaumoille. Niiden annetaan hautua dualismin liemessä. Erotetaan logoksen keltuainen, joka sisältää kaiken rasvan, pathoksen valkuaisesta. Saadaan sielu ja ruumis nautittavaksi, joista nautitaan vain sielu, sillä ruumiistahan ei nautita, sinä syntinen saatana. Tämä ihmisvihan laji vaikuttaa poistuvan muodista vähin erin, vaikka huonojen ideoiden eliniästä minulla ei ole nyt esittää tarkempaa tietoa, ja ainakin paavilta kysyttäessä ne ovat vastoin ruumiin perusolemusta kuolemattomia. Uskoakseni paavin tiedonantoja edelleen seuraa useampi ihminen kuin tätä blogia, joten puhtaasti poliittisin perustein ajatellen teologia päässee lähemmäs totuutta näkemyksissään.

Muistutuksekseni itselleni kiemurtelin vapaan tahdon ongelmasta selvittämällä, että vapaa tahto/deterministinen luonto on sekin tarpeeton dualismi. Ollapa kieli, joka ei perustu merkitysten keskinäisiin eroavaisuuksiin. Uskollisuudesta aikaisemmille lausunnoilleni minun on myös tunnustettava, että rakastan paavia ja natseja, paitsi vertauskuvallisesti.

Jos maailman pari suurinta jokea virtaisi solkenaan heroiinia, katastrofi ei nimittäin luultavasti olisi yhtä hirveä. En tee analogiaa huvikseni, riippuvuus öljystä on kuin riippuvuus heroiinista. Yhden ajatuksen mukaan moderni sivilisaatio suorastaan käynnistyi öljynarkoosin voimalla, ja hypoteesia ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Aikanaan kovien aineiden uskottiin johtavan spirituaalisiksi tulkittuihin näkyihin, kuka tietää vaikka yhä. Usko ainakin tuntuu säilyvän. Ensin käytettiin valasöljyä, mutta ajatuksesta jouduttiin luopumaan kun valaskannat ehtyivät. Siirryttiin kiviöljyyn, toisin sanottuna maaperään varastoituneeseen ja puristuksissa muodostuneeseen fossiiliseen polttoaineeseen, ja käynnistyi edelleen käynnissä oleva teollinen vallankumous. Koskaan maailmanhistoriassa ei ole tapahtunut vastaavaa teknologista mullistusta.

Nyt pelätään vieroitusoireita. Kotikasvattajat Suomessakin ehdottavat, että öljyä voisi tuottaa suoraan omalta pellolta. Mutta miten, kun ruoantuotantokin perustuu lannoitteisiin, jotka pohjautuvat öljyyn, koneisiin, jotka pohjautuvat öljyyn. Kunpa jouduttaisiinkin huolehtimaan vain peak oilista, eikä peak soilista. Otetaan esimerkiksi ruotsalaisen ketsuppipullon tarina. Taloudellisin termein ilmaistuna tuotanto on tehokasta, energiataloudellisin termein järjetöntä:

‘The world’s food system inefficiency can be summed up in a Swedish study on the production of ketchup.

Researchers at the Swedish Institute for Food and Biotechnology analyzed the production of ketchup.

The study considered the production of inputs to agriculture, tomato cultivation and conversion to tomato paste, the processing and packaging of the paste and other ingredients into ketchup as well as the retail and storage of the final product.

All this involved more than 52 transport and process stages.

The aseptic bags used to package the tomato paste were produced in the Netherlands and transported to Italy to be filled, placed in steel barrels, and then moved to Sweden.

The bottles for the ketchup were either produced in the UK or Sweden with materials form Japan, Italy, Belgium, the USA and Denmark.

The polypropylene screw-cap of the bottle and plug, made from low density polyethylene, was produced in Denmark and transported to Sweden.

Additionally, polyethylene shrink-film and corrugated cardboard were used to distribute the final product.

Who knew so much went into making ketchup?

Over all, including energy costs for farm machinery, transportation, and processing, and oil and natural gas used as feedstocks for agricultural chemicals — the modern food system consumes roughly ten calories of fossil fuel energy for every calorie of food energy produced.’

No, onhan euroopalla oljenkorsia kuten Desertec osana pyrkimystä irtautua fossiilisista energialähteistä. Sitä tai fuusiovoimaa odoteltaessa pysytään kulutustaloudessa ja rukoillaan parasta. Desertecin eduksi voinee todeta, että Desertec on keksitty. Öljyn hyväksi en tiedä mitä sanoa. Ainakin se liikuttaa esineitä, joiden ei ulkonäön perusteella uskoisi liikkuvan. Meistä tuli narkkareita, ja parhaimmillaan öljy leijuu kaasumaisena taivaalle. Pahimmillaan se kulkeutuu pieninä palasina tuulettomiin olosuhteisiin merelle, ravintoketjut saastuttaviksi lautoiksi, perheen pienemmille lapsille sopimattomaksi, Teksasin osavaltion kokoiseksi pallomereksi varsin väärässä paikassa.

Minulla ei ole mitään ydinvoimasta luopumista vastaan, jos jollakulla on esittää uskottava vaihtoehto energiantuotantorakenteen pikaiseksi uudistamiseksi. Kuitenkin kolmasosa Suomen energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, josta merkittävä osa ulkomailta. Jos prosenttilaskun alkeet tunnettaisiin yleisesti, kysyttäisiin miten ydinvoiman osuus korvataan siitä luovuttaessa, ja miten korvattavan osuuden lisäksi korvataan fossiiliset polttoaineet kasvihuoneneutraaleilla vaihtoehdoilla.
Minulle sanottiin taannoin, että puunpoltto on kasvihuonepäästöjen osalta neutraali energiamuoto. Niinpä. Poltettujen metsien tilalle kasvaa aina uusia metsiä.
Vuosikausia saamastani disinformaatiosta huolimatta olen edelleen valmis kuulemaan ydinvoiman uskottavista vaihtoehdoista, jos niitä joskus esitettäisiin. Mieluummin silti näen rakennettavan uuden ydinvoimalan kuin teeskenneltävän vihreää polttamalla jätettä ja haketta. Niin yksityiset kuin teollisuuden alan kuluttajat eivät lakkaa käyttämästä energiaa, mikäli ydinvoimapäätökset unohdetaan pöydälle makaamaan. Ne vain hankkivat energiansa muuta tietä, ja koska vesivoimaa ei saa enää Suomessa rakentaa ja tuulivoimaa tuotetaan eniten puheissa (osuus Suomen energiantuotannosta 2008 0,4 prosenttia), se tarkoittaa siirtymistä fossiilisiin polttoaineisiin. Tuulivoiman sijaan hallituksen myöntämää elvytysrahaa käytettiin armeijaan ja huippu-urheiluun. Takaisin luontoon? No, kuulemma perinteisen virkamiesetiikan mukaan ei tehdä virheitä jos ei tehdä mitään.